Äänellä itkeminen

Äänellä itkeminen

Kuvassa itkijä Irinja Taronen Suistamolta.

Kuva: A.O. Väisänen 1910-luvulla. Museoviraston kokoelmasta.


Äänellä itkeminen ja perinteen elpyminen 2000-luvulla

 


Karjalainen itkuvirsi eli äänellä itkeminen on vanhan tradition säätelemää, erityisellä sävelkululla ja itkukielellä esitettyä valitusrunoutta. Se on kokonaisvaltainen tunne- ja rituaalikieli, jossa sanat, sävel ja esitystilanne muodostavat erottamattoman kokonaisuuden.


Itkuvirsiperinteen juuret ovat syvällä muinaiskarjalaisessa kansankulttuurissa. Se säilyi osittain vielä 1900-luvulle asti, kunnes viimeistään toinen maailmansota hajotti perinteisen karjalaisen elämänmuodon. Suomessa itkuvirsiä alettiin tallentaa ja tutkia 1800-luvulla. Venäjän Karjalassa itkuja on tallennettu 1970-luvulle asti.


Varsinaisesti itkuvirsi on tutkijoiden antama ja käyttämä termi. Karjalaisia nimityksiä olivat esimerkiksi iänel´itku, itku, virsitys, virsittäminen, luvottelu, luadiminen, loihaaminen.


Karjalaiset itkijänaiset, itkijät, itkettäjät, olalliset, eestä itkijät, johdattelivat itkujen avulla erityisesti eroon ja siirtymiin liittyviä rituaaleja, joista merkittävimpiä olivat häät ja hautajaiset. Itkujen avulla ylläpidettiin yhteisön ja yksilön elämän tasapainoa tämänilmaisissa ja kommunikoitiin kuoleman rajan yli suvun vainajille tuonilmaisiin. Yhteiset itkutilanteet antoivat luvan myös yksityisten tunnepatoumien purkamiselle ja itkemiselle sallitussa, turvallisessa muodossa.


Itkuilla purettiin voimakkaita tunteita myös rituaalien ulkopuolella niin kutsutuissa tilapää- eli arkielämän itkuissa. Tilapääitkuilla ilmaistiin iloja ja suruja, kiitollisuutta ja toivoa. Itkuilla toivotettiin tervetulleeksi, hyvästeltiin erotessa sekä saateltiin matkallelähtijöitä. Itkettiin myös kunnioituksen osoituksia ja oman tai läheisten elämänvaiheita. Karjalaisille äänellä itkeminen oli syvien tunteiden kieltä koko kirjossaan.


Perinteenmukainen, arkikielestä poikkeava itkukieli sisäistettiin kuulonvaraisesti kylä- ja sukuyhteisön elämässä. Koristeellisessa ja vertauskuvallisessa itkukielessä korostui kunnioittava, hellä ja hoivaava sävy myös vaikeista kohtaloista itkettäessä. Perinnearkistoihin tallennetuista itkuista avautuu toivoon ja huojennukseen tähtäävä elämänmyönteinen asenne ja pyrkimys elämän tasapainoon niin yksilön kuin yhteisön tasolla.



PERINTEEN ELPYMINEN


Vuosituhannen vaihteessa äänellä itku alkoi kiinnostaa laajemmin. Heräsi tarve oppia tuntemaan perinnettä sekä kysymys siitä, voiko nykypäivän suomalaisena käytännössä oppia tuottamaan itkuvirsiä osana oman aikamme kulttuuria.

Vuonna 1998 järjestettiin ensimmäinen itkuvirsikurssi ja sen myötä kurssitoimintaa alettiin aktiivisesti kehittää ja jatkaa. Vuonna 2001 perustettiin itsenäinen, valtakunnallinen Karjalan Liiton jäsenyhdistys Äänellä Itkijät ry. Vuoteen 2018 mennessä yhdistys on pitänyt 160 itkukurssia eri paikkakunnilla Suomessa sekä ulkomailla ja osallistujia on ollut lähes 2000.


Vuosien varrella yhdistystoiminnassa ovat olleet mukana kouluttamassa ja/tai asiantuntijoina evakkoitkijät Martta Kuikka (os. Matrona Pentunen, 1921 Suojärvi – 2005 Ilomantsi) ja Klaudia Vonkkanen (os. Buljugin, 1916 Mäkiselkä – 2001 Varkaus), yhdistyksen perustaja ja kunniapuheenjohtaja Pirkko Fihlman, itkuvirsitutkijat Aleksandra ja Eila Stepanov, itkuvirsistä väitellyt perinteentutkija Anna-Liisa Tenhunen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran erikoistutkija Senni Timonen sekä kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitinen. Myös itkuvirsiaiheesta pro gradu työnsä kirjoittaneet muusikot Liisa Matveinen ja Tuomas Rounakari ja ovat yhdistyksen pitkäaikaisia kouluttajia. Yhdistys on alusta asti tehnyt hedelmällistä yhteistyötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa, joka myös kerää ja tallentaa nykyitkuja. Vuonna 2013 julkaistiin yhdistyksen oma Cd-levy Äänellä itketty – Itkuvirsiä tämän päivän Suomesta.


Äänellä itkijä Martta Kuikka painotti itkuperinteessä sen hoitavaa, tunnepatoumia purkavaa vaikutusta sekä läsnä olevan yhteisön merkitystä. Tämä teema on alusta asti ollut yhdistyksen luotsaaman nykyitkun olennainen sisältö. Yhdistys välittää tutkittua ja kokemustietoa äänellä itkusta perinteenä ja prosessina itkuvirsikursseilla sekä erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja seminaareissa ympäri Suomea.



NYKYITKU, 2000-LUVUN ITKUVIRSI


2000-luvulle tultaessa historiallinen, suulliseen traditioon perustuva itkuvirsi on muovautunut suomalaiseksi nykyitkuksi. Se vaalii karjalaista itkuperintöä soveltaen vanhaa ilmaisumuotoa itkijän omalle (nyky)kielelle modernien yhteisöjen tarpeisiin. Ikivanha äänellä itkemisen taito taipuu edelleen ihmisten murheiden ja riemujen purkamiseen ja myötäelämiseen. Äänellä itku sitoo muinaisten itkettäjien, eilisen itkuäitien sekä nykyitkijöiden polut eläväksi ketjuksi.


Kutsumme äänellä itkua tänä päivänä myös hoitavaksi itkuksi. Ääneen laulettu omakohtainen tunnekokemus auttaa vapautumaan tunnelukoista ja vahvistaa itkijän aitoa, persoonallista läsnäoloa sekä antaa tilaisuuden myötäelämiselle. Äänellä itkun jakaminen ja kuuleminen on parhaimmillaan huojentava, yhteisyyttä rakentava kokemus.


Ajassamme 2000-luvulla korostuvat yksilöllisyys, yksin pärjääminen ja tunneilmaisun pintapositiivisuus sekä toisaalta kasvoton vihapuhe. Äänellä itku toimii tälle vastavoimana. Se johdattelee meitä kiireettömään, turvalliseen ja persoonalliseen kohtaamiseen sekä aitoon yhteyteen toistemme ja itsemme kanssa. Me inhimilliset ihmiset tarvitsemme toisiamme ja olemme vastuussa paitsi itsellemme myös toinen toisillemme.


Nykyitkun taitoa harjoitellaan ja opitaan Äänellä itkijät -yhdistyksen itkuvirsikursseilla ja itkupiireissä. Yhdistys välittää tutkittua sekä kokemukseen perustuvaa tietoa itkuvirsistä perinteenä ja prosessina erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja seminaareissa ympäri Suomea.


Me Äänellä itkijät haluamme muistuttaa, että äänellä itku on vuosituhansien aikana syventynyttä kokonaisvaltaista sivistystä.

Lue, katso ja kuuntele lisää

Voit vinkata uudesta aineistosta sähköposititse info@itkuvirsi.net tai yhteydenottolomakkeella, joka löytyy yhteisö-välilehdestä.Aineistot julkaistaa Äänellä itkijä ry:n hallituksen harkinnan mukaan.

       

Kuvassa itkijänainen itkee kuollutta miestään ristin juurella

kuvaaja 1912-1914 Väisänen A.O., Museoviraston kokoelmasta 

Kuuntele arkistoihin tallennettuja itkuja.

Lähde:

Anneli Asplund (toim.): Itkuvirsiä Karjalasta, Inkeristä, Suomesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (CD-levy). SKS, Helsinki 2000. (Itkuvirren litterointi ja suomennos julkaistu levyn tekstivihkossa.)

Linkit Karjalan Sivistysseuran sivulle kuuntelunäytteisiin.


Lue lisää


Artikkeleita ja linkkejä nettisivuille, joissa käsitellään itkuvirsiperinnettä eri näkökulmista.

Kuva: A.O. Väisänen, Museoviraston kokoelmasta

Dokumentteja, filmejä, videoita

Aito Itkijä - Martta Kuikka


Tuomas Laurisen ja Petri Leinosen dokumenttielokuva Martta Kuikasta


Dokumenttifilmi vuodelta 1990. Kansanrunoudentutkija ja filologisten tieteiden kandidaatti Aleksandra Stepanovan kanssa kuvattu itkijä Paraskovja Saveljevaa Mändyselästä Seesjärven alueelta.

Jyrki Haapalan elokuva on runollisen kaunis kuvaus siirtymästä ja itkuhäistä.

Viime vuosisadan alun viitteelliseen karjalaiskylään sijoittuvassa elokuvassa nuoresta tytöstä tulee morsian ja hän valmistautuu jättämään kodin. Kesto 30 min.

Karjalaisia kuolinperinteitä peilaava teos kuolevaisuudesta, saattamisesta ja toivosta.

Karjalankielinen "kropu" tarkoittaa vainajan asumusta. Kuusikolla tarkoitetaan kyläkalmistoa.

Ensimmäinen suomalainen kansatieteellinen elokuva on filmattu vuonna 2021 Suojärvellä Kalevalaseuran rahoittamana. Se kertoo vanhakantaisista häistä Raja-Karjalassa Laatokan pohjoispuolella. Antilaan eli morsiameksi vihittävän neidon kotina filmissä on kuluisa Bomban talo, jonka pihalla ulkokuvaukset tehtiin. Sisäkuvauksia varten rakennettiin pirtinkulissit ulos.

Morsianta esittää Lyyli Home ja itkijänä esiintyy itse Matjoi Plattonen, "Karjalan äiti".

Elokuvaan on kuvattu häihin liityviä seremonioita, itkuvirsiä, taikoja ja loitsuja myös paikallisia ihmisiä, rakennuksia, esineitä ja maisemia. Valitettavasti elokuvassa ei kuulu autenttista ääntä, johtuen tuon ajan yksinkertaisesta äänitystekniikasta ja laitteistosta.


A.O. Väisänen: Ohjaus ja tuotannon johto

U.T. Sirelius: Käsikirjoitus ja lavastus

J.W. Mattila: Kuvaus

Armas Launis: Sävellys

Väinö Salminen: Tieteellinen asiantuntija

Ensiesitys 27.2.2021 Helsinki

Itkuvakka

ITKUVAKASSA julkaisemme uusia itkurunoja, jotka ovat syntyneet muun muassa kursseilla ja itkupiireissä sekä erilaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin valmisteltuina.


Itkuja tehdään myös tänä päivänä monenlaisiin tarpeisiin ja esitetään erilaisissa tilaisuuksissa kuten perhe- ja sukujuhlissa, merkkipäivillä, yhteisöjen juhlissa ja tilaisuuksissa, taidenäyttelyissä ja konsertteissa. Äänellä itku elää monimuotoisesti erilaisten itkuharrastajien elämässä sekä taidekentällä. Se toteutuu myös yksityisiin tarpeisiin ja tilanteisiin auttaen purkamaan ja jakamaan erilaisia voimakkaita tunteita ja syviä kokemuksia elämän varrella.


Myös nykyiset, kuten perinteisetkin itkut tehdään ja esitetään aina jaettaviksi ja myötäelettäviksi. Siksi haluamme yhdistyksen piirissä kerätä uusia itkusanoja ja runoja tänne teksteinä, äänitteinä tai videoina.


Itkuvakassa jaetutu itkut voivat toivottavasti palvella kaikkia äänellä itkusta kiinnostuneita sekä luoda vertaisuuden tunnetta itkuperinteen äärellä. Itkuvakan itkut ovat esimerkkejä niinkutsutun nykyitkun monipuolisesta tyylien kirjosta.

Äänellä itku on elävä perinne, kun sitä tuotetaan ja jaetaan elävässä yhteydessä toisiimme ja kontaktissa todellisuuteen ympärillämme.


Itkuvakan itkurunot ovat syntyneet henkilökohtaisten aitojen tunnelmien ja kokemusten, muistojen ja toiveiden virrasta. Ne on esitetty erilaisten yhteisöjen tilaisuuksissa erilaisille "yleisöille". 


Jos haluat jakaa kanssamme oman itkusi, voit lähettää sen sähköpostitse yhdistyksen osoitteeseen info@itkuvirsi.net.


Itkut julkaistaan nimellä, nimimerkillä tai ilman nimeä tekijän toiveen mukaisesti. Äänellä itkijät ry. ei ota vastuuta itkujen tekijänoikeuksista. Itkun tekijä antaa luvan Äänellä itkijät ry.lle julkaista itkut vain Itkuvakassa ja tekijänoikeudet pidätetään siis tekijällä itsellään. Lainaajan on aina pyydettävä lupa tekijältä