Äänellä itkijät ry

Äänellä itkeminen

Itkuvirret eli äänellä itkeminen on tunteiden ilmaisua sanojen ja itkumelodian avulla. Tunne muuttuu sanoiksi, jota itkuääni kannattelee. Itkijöiltä vaaditaan rohkeutta kohdata ja pukea sanoiksi sisimmissään oleva tunnelatautuma. Itkusanojen tulisi olla hoitavia ja koskettavia. Kirjoittaminen helpottaa itkusanojen löytämistä. Liika kontrolli taas estää sanojen tuottamista. Tätä mielessä käytävää pohtimista voisi kutsua itkuprosessiksi, jota puretan itkukurssilla ryhmässä. Tämä edellyttää luottamuksellista ilmapiiriä ja ryhmän vaitioloa. Prosessin kulku ei ole tarkoitettu tiedoksi ryhmän ulkopuolisille. Ääneen lausuttu tunne helpottaa ja vapauttaa. Tällä tavalla muinaiset emosemmekin hoitivat itseään itkujen avulla luonnon keskellä.

Itkuperinteen muuttuminen.

Rituaali-itkut olivat yhteisöitkuja, kuten tänäänkin. Ennen purettiin tunteet joukolla siirtymätilanteissa kuten häissä, hautajaisissa ja sotaan lähdössä. Nykyisin näitä yhteisiä siirtymätilanteita ovat edelleenkin hautajaiset ja häät yms. Lisäksi ovat tulleet eläkkeelle jäämiset, syntymäpäivät, lasten perhetapahtumat kaste- rippi yms. tilaisuudet). Kuvaan ovat tulleet myös sukujuhlilla esitetyt itkut ja luonto- sekä katastrofitapausten johdosta esitetyt itkut. Itkuvirsiperinne oli katoamispisteessä 1990-luvulla. Vanhat siirtokarjalaiset olivat jo melkein kaikki siirtyneet tuonilmaisiin ja sodan jälkeen itkunsa oppineet esittivät niitä enemmän näytösluontoisesti.

Perinteen elpyminen.

Vuonna 1998 muutamien asiasta kiinnostuneiden toimesta (Pirkko Fihlman Liisa Matveinen) aloitettiin varsinaisesti ensimmäinen itkukurssi. Itkukurssien tarve oli ilmeinen koska niitä on pidetty säännöllisesti joka vuosi siitä lähtien. Äänellä Itkijät ry. perustettiin 2001. Vuonna 2008 mennessä yhdistys on pitänyt 40 itkukurssia 30 eri paikkakunnalla ja kursseilla on ollut lähes 600 osallistujaa. Yhdistys on pitänyt itkukursseja myös Ruotsissa, Norjassa ja Espanjan Aurinkorannikolla. Itkun yleinen ja kansainvälinen merkitys kirkastui monelle maahanmuuttajille suunnatulla itkukurssilla kesällä 2007. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kurssit ovat kehittyneet. Aikaisemmin kurssiryhmät olivat melko suuria ja ohjelma luentomaista. Nykyisin kurssin koko on 10–12 osanottajaa. Kurssi on keskusteleva, aikaa jää ajatusten jakamiseen ja oman itkun tuottamiseen ja luomiseen. Itkun hoitava merkitys on korostunut. Kurssin kouluttajina ovat toimineet viimeisten vuosien aikana: Sosionomi, työnohjaaja Pirkko Fihlman ja FM. säveltäjä ja etnomusiikin tutkija Tuomas Rounakari, Yhdistyksen tarkoitus on kouluttaa myös itkukurssin vetäjiä Itkukurssin tarkoituksena on antaa perustiedot ja taidot oman itkuvirren tuottamiseen, omiin tarpeisiin, jotta kurssilainen voisi omassa ympäristössään käyttää tätä ikivanhaa taitoa omien surujensa ja ilojensa purkamiseen. Monista kurssilaisista on sukeutunut myös julkisia esiintyjiä jotka ovat hoitaneet yhteisiä tuntojamme ja helpottaneet ahdistusta kun on kohdattu vaikeita tilanteita. Itkulla on hoitava merkitys. Itkukurssien tarve on ollut suuri koska yhä useammat ovat hakeutumassa itkukursseille. Itkuvirsien ikivanha perinne, äänellä itkeminen, palvelee nykyajan kiireisiä ja tunteitaan peitteleviä kanssakulkijoita.